Yasser Arafat - ihmiset historiassa
Yasser Arafat oli palestiinalainen poliittinen johtaja ja arabialainen nationalisti, joka oli Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) puheenjohtaja vuodesta 1969 vuoteen 2004 asti. Arafatin johtajuus merkitsi mellakasta aikakautta, jossa ristiriidat Israelin kanssa olivat yleisiä. Arafat oli myös Fatahin poliittisen puolueen perustajajäsen, jota hän toimi vuodesta 1959 kuolemaansa asti. Hän oli myös palestiinalaishallinnon (PNA) puheenjohtaja vuodesta 1994 vuoteen 2004.
5. Varhainen elämä
Mohammed Yasser Arafat syntyi 24. elokuuta 1929 Kairossa, Egyptissä, hänen isänsä Abdel Raouf Al-Husseinille, joka oli palestiinalainen Gazan kaupungista ja Zahwa Abul Saud, hänen äitinsä, jonka perhe toivoi Jerusalemista. Yasserilla, joka oli toiseksi nuorin lapsi, oli kuusi sisarusta. Hän ja hänen nuorempi veljensä Fathi olivat ainoat Kairossa syntyneet lapset. Äitinsä kuoleman jälkeen Arafat lähetettiin yhdessä nuoremman veljensä kanssa asumaan Marokon kortteliin, Jerusalemiin äitinsä kanssa. Kaksi asui Jerusalemissa neljä vuotta, koska heidän isänsä ei kyennyt nostamaan kaikkia seitsemän lasta yksin. Arafat liittyi kuningas Fuad I: n yliopistoon ennen kuin hän valmistui vuonna 1950. Arafat lähti 1948-luvun arabi-israelilaisen sodan aikana Palestiinan yliopistosta liittymään arabijajoukoihin, jotka taistelivat Israelin joukkoja vastaan. Arafat taisteli kuitenkin muslimi veljeskunnan rinnalla ja jopa osallistui taisteluun Gazan alueen ympärillä, mutta ei liittynyt joukkoon tai järjestöön. Vuoden 1949 alussa Arafat palasi Kairoon Israelin sodan päättyessä, kun Kairossa Arafat palasi yliopistoon, jossa hän opiskeli maa- ja vesirakentamista ja valmistui myöhemmin kandidaatin tutkintoon.
4. Nousu valtaan
Arafat perusti yhdessä hänen kumppaniensa kanssa Fatahin, maanalaisen organisaation vuonna 1958. Organisaation ensisijainen tavoite oli puolustaa aseellista vastarintaa Israelin kansaa vastaan. Organisaatio oli tarpeeksi vahva 1960-luvun puolivälissä, kun Arafat lähti Kuwaitista tulemaan täysipäiväiseksi anarkistiksi ja näyttämään hyökkäyksiä Israelia vastaan. Vuonna 1964 perustettiin PLO, joka kokoaa yhteen useita ryhmiä, jotka pyrkivät luomaan vapaan palestiinalaisvaltion. Kuusi päivää kestäneen Israelin vastaisen sodan jälkeen, jossa Palestiinan voitti, Arafat ja hänen Al-Fatah -verkostonsa hallitsivat PLO: ta, jonka puheenjohtajaksi tuli vuonna 1969. PLO muutti toimintansa Jordaniaan, mutta kuningas Hussein evakuoi lopulta Arafatin siirtää toimintansa Libanoniin. PLO teki murhat, pommi-iskut ja ampui Israelia vastaan, ja kuuluisat 1972 tappiot Münchenin olympialaisiin 11 Israelin urheilijaa. PLO karkotettiin jälleen tällä kertaa Libanonista 1980-luvun alussa. Pian tämän jälkeen Arafat perusti Intifadan protestiliikkeen Israelin miehityksen vastaisesti Länsirannalla ja Gazan alueella. Liikkeen aikakautena oli jatkuvia konflikteja, väkivaltaa ja Israelin vastatoimia.
3. Maksut
Vuoden 1988 YK: n yleiskokouksen aikana Arafat piti puheen, jossa todettiin, että kaikki sodan osapuolet voisivat elää yhdessä rauhassa. Rauhanprosessin tuloksena vuonna 1993 hyväksytyt Oslon sopimukset hyväksyttiin siten, että vaalit järjestetään alueella, joten ne mahdollistavat itsehallinnon Länsirannalla ja Gazan alueella. Vaalit tehtiin, ja Arafat valittiin palestiinalaisjohtajaksi.
2. Haasteet
Yksi suurimmista haasteista, joita Arafat kohtasi, oli viha, joka oli rakentunut palestiinalaisten keskuudessa, jotka eivät olleet tyytyväisiä Israelin kanssa käytyjen rauhanneuvottelujen tulokseen. Palestiinalaiset osoittivat rauhanneuvottelut edelleen auttaneen ja laajentaneen Israelin siirtokuntia, johtaneet työttömyyttä, maan takavarikointia ja Israelin hyökkäyksiä. Arafatin osallistumisessa PLO: n, Al-Fatahin ja Intifadan kanssa se merkitsi julmien hyökkäysten, terrorin ja tappojen aikakautta, joka kuvasi häntä huonona johtajana. Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen jälkeen Sharon määräsi Arafatin rajoittumaan pääkonttoriinsa Ramallahissa Israeliin kuolemaansa asti. Bushin amerikkalainen presidentti tuki Arafatia rauhan esteenä.
1. Kuolema ja perintö
Vuonna 1994 Arafat yhdessä Israelin Shimon Peresin ja Yitzhak Rabinin kanssa saivat Nobelin rauhanhinnan, ja kolme allekirjoittivat Oslon II-neuvottelut, jotka olivat uusi sopimus, joka avasi tietyt rauhansopimukset, kuten Camp Davidin sopimukset, Wye-joen. Memorandum, Israelin ja PLO: n välisen rauhan etenemissuunnitelma ja Hebronin pöytäkirja. 25. lokakuuta 2004 Arafat kehitti flunssan kaltaisia oireita, mutta hänen tilanteensa vain paheni, ja hänet vietiin Pariisiin, Ranskaan jatkokäsittelyä varten. Marraskuun 11. päivänä 2004 Arafat julistettiin kuolleeksi hemorraagisen aivohalvauksen jälkeen.
