Top 12 rikkiviennin maita
Rikki on kiinteä kemiallinen elementti, jossa on jaksollisen pöydän atomiluku 16. Se on runsas ei-metalli, joka esiintyy luonnollisesti alkuperäisessä muodossaan. Rikki esiintyy myös yleisesti yhdistetyissä muodoissa joko sulfidi- tai sulfaatimineraaleina. Nyt kun olemme tietoisia joistakin rikin perusasioista, on aika keskustella sen viemistä koskevista prosesseista.
Uuttaminen vientiin: prosessit
poisto
Frasch-prosessi kehitettiin apteekki Herman Fraschin 1890-luvulla ja se oli menetelmä, jolla saatiin suurin osa maailman rikkiä 1900-luvun loppuun saakka. Rikki uutetaan maanalaisista talletuksista Frasch-prosessilla. Se suoritetaan asettamalla kolme samankeskistä putkea rikinpoistoon. Kuumennettu vesi ja kuuma ilma laitetaan sitten putkiin, joten rikki työnnetään ylöspäin. Frasch-prosessista talteen otettu rikki on yleensä hyvin puhdasta, mutta jos orgaaniset yhdisteet saastuttavat, se ei ole välttämätöntä tai taloudellista puhdistaa. Claus-prosessi kehitettiin 1880-luvulla kemisti Carl Friedrich Claus ja se on nyt vakioprosessi, jota käytetään rikin uuttoon, koska nyt on tavallista poistaa rikkiä öljyn ja kaasun lähteistä.
käsittely
Jos rikin uutto tapahtuu Claus-prosessin kautta, se on käsiteltävä sen poistamiseksi luonnollisista kaasuista, jotka sekoitetaan sen kanssa. Jalostuslaitoksissa vedyn rikki uutetaan kaasusta muuntamalla kaasussa olevat rikkiyhdisteet alkuaineeksi. Tällä tavoin tuotettu rikki voi tulla ulos kiinteässä tilassa tai nestemäisessä tilassa, ja tehtaan ja tuotannon on päätettävä, missä tilassa rikki toimitetaan.
laivaus
Rikki voidaan kuljettaa joko kiinteässä tai nestemäisessä tilassa. Jos rikki on nestemäisessä tilassa, se pumpataan suoraan rautatieliikenteeseen, kuorma-autoon, laivaan tai proomuun, jossa se on kuljetettu. Riippumatta kuljetusmuodosta rikki pidetään lämmitetyssä ja eristetyssä ympäristössä nestemäisen tilan säilyttämiseksi. Jos rikki on kiinteässä tilassa, se kuljetetaan eri kuljetusmenetelmillä.
Rikkiä koskevat sovellukset
Rikki on erilainen, mutta useimmat rikki muuttuu rikkihapoksi. Rikkihappoa käytetään kemikaalien teollisessa tuotannossa ja rikki-jodisyklissä vedyn saamiseksi. Rikkihappoa käytetään myös teollisissa puhdistusaineissa, lyijyakkuissa ja hapanpoistoaineissa. Rikkiä käytetään myös lannoitteissa, sienitautien torjunta-aineissa, torjunta-aineissa ja lääkkeissä. Rikkidioksidia ja muita erilaisia sulfiitteja käytetään myös pieninä määrinä viininvalmistuksessa.
Rikkiä tuovat maat
Taloudellisen monimutkaisuuden seurantakeskuksen (OEC) mukaan maailman suurimmat rikin maahantuojat ovat Kiina (16%), Kongon demokraattinen tasavalta (15%), Etelä-Afrikka (14%) ja Indonesia (13%). Ainoat kaksi muuta maata yli 5% ovat Australia (6, 6%) ja Kuuba (6, 4%). Etelä-Amerikan suurin rikkipitoinen tuoja on Chile (1, 9%) ja Euroopassa se on Saksan ja Tšekin tasavallan välinen yhteys (1, 4%).
Top 12 rikkiviennin maita
| arvo | Maa | Rikkivienti vuonna 2015 (USD) |
|---|---|---|
| 1 | Yhdistyneet Arabiemiirikunnat | $ 545.797.000 |
| 2 | Venäjä | $ 346.775.000 |
| 3 | Qatar | $ 331.387.000 |
| 4 | Kanada | $ 312.511.000 |
| 5 | Kazakstan | $ 286.992.000 |
| 6 | Yhdysvallat | $ 275.911.000 |
| 7 | Iran | $ 210.612.000 |
| 8 | Saksa | $ 129.878.000 |
| 9 | Japani | $ 129.756.000 |
| 10 | Etelä-Korea | $ 118.380.000 |
| 11 | Alankomaat | $ 90.189.000 |
| 12 | Turkmenistan | $ 86.730.000 |
