Titicaca-järvi, Etelä-Amerikka

5. Kuvaus

Titicaca-järvi on Etelä-Amerikan suurin järvi ja maailman korkein purjehduskelpoinen järvi. Tämä Andienjärvi sijaitsee 12 507 metrin korkeudella merenpinnan yläpuolella Perun ja Bolivian rajalla. Sen koko syvyys on noin 351 jalkaa. Suchezin, Huancanén, Coatan, Ramisin ja Ilave-joen jokit edistävät järven vesimäärää. Lisäksi järvelle virtaa myös 20 virtaa. Noin 41 asuttua saarta ovat järven pinnalla. Järvi koostuu kahdesta erillisestä osa-altaasta, joihin liittyy Tiquinan salmi. Lago Grande on isompi allas, kun taas Lago Pequeño on pienempi vesistöalue.

4. Historiallinen rooli

Nimi Titicaca tulee alkuperäisestä murteesta, "Titi Khar'ka", jota tulkitaan Puman kallioksi. Koko järven muoto muistuttaa pitkään korvatun kanin pumaa. Titicaca-järvi on kuuluisa 44 ihmisen saarten saaristosta, joita kutsutaan Urosiksi. Nämä asutut kelluvat keinotekoiset saaret ovat muinaisen menneisyyden jäänteitä, jotka ovat säilyttäneet jotkut alkuperäiskansat, jotka muuttivat saariaan uhkien ja hyökkäysten sattuessa. Reedisaarilla on myös ruokohyppyjä. Muita 41 maaperää asuu myös alkuperäiskansojen, jotka ovat eteläisen quechuan puhujia. Itse asiassa jokaisella saarella on ainutlaatuinen kulttuuri, kuten Tiwanaku, Quechua ja Inca, joilla on ainutlaatuinen perinteinen elämäntapa.

3. Nykyaikainen merkitys

Nykyään matkailulla on suuri taloudellinen merkitys Titicaca-järvellä asuvien alkuperäiskansojen elämälle. Natiivit taideteokset ja käsityöt ovat myös suosittuja tuotteita matkailijoille. UNESCO kunnioitti saarilla tuotettua tekstiiliä ihmiskunnan suullisen ja aineettoman perinnön mestariteoksina. Suosituimmat matkailualat ovat Taquile Island, Amantaní, Isla del Sol, Isla de la Luna, Suriqui ja Uros. Alkuperäiskansat elävät kalastuksessa, perunanviljelyssä ja quinoan, palkokasvien ja vihannesten puutarhaviljelyssä. Karjankasvatus edistää myös järvilaisten taloudellisia tarpeita. Titicaca-järvellä on käyttöön otettuja korkean taloudellisen arvon kaloja, kuten makrilli ja taimen, jotka lisäävät alueen taloudellista arvoa.

2. Elinympäristö ja biologinen monimuotoisuus

Ympärivuotinen kylmä sää edustaa Titicaca-järven ja sen ympärillä olevaa ilmastoa. Vuosittaiset sademäärät ovat noin 24 tuumaa, ja ne toimitetaan kesän ukkosta. Viileät aamut ja yöt luonnehtivat talvikautta. Järvellä on tavalliset saaret mäkisessä maastossa ja kallioisella tasangolla. Sen rannikot ovat elossa ruokoineen. Joillakin saarilla on vuoret, joissa on antiikin rauniot. Järven ympäröivä topografia vaihtelee viljelymaasta mäkiseen maastoon. Eläimistö koostuu endeemisistä lajeista, kuten Titicacan vesisammasta ja Titicaca Grebe. Simpukat ja etanat ovat järven matalissa vesissä. Endemiset makeanveden katkaravut löytyvät syvemmistä osista, joiden koko vaihtelee pienistä 13 tuumaa. Lisäksi noin 90% järven kalalajeista on endeeminen.

1. Ympäristöriskit ja alueelliset kiistat

Bolivia, Peru ja EU laativat vuosien 1991–1993 yleissuunnitelman, joka on nimeltään ”Tulvariskien yleissuunnitelma ja TDPS-järjestelmän vesivarojen käyttö”. Tämä suunnitelma sisältää myös ihmisen kehityksen Titicaca-järven alueella. Vaikka kaksi maata jakavat järven, molemmat olivat olleet yhteistyössä, eikä niissä ollut kiistoja vesivarojen hoidossa. Järveen kohdistuvat uhkat ovat asuttujen saarten ja rannikon jätteet. Maaperän eroosio ja hajoaminen ovat myös kysymyksiä, joihin on puututtava. Viljelysmaan maatalouden liikakäyttö ylittää eniten maata. Kaivostoiminta tuo myös epäpuhtauksia alemmille alueille.