Taistelu Hill Eerie - Korean sota

Tausta

Hill Eerien taistelu viittaa monien virastojen sotilaalliseen sitoutumiseen, jossa kiinalaiset kommunistiset voimat (CCF) asettuvat Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) joukkoja vastaan ​​(lähinnä Filippiineiltä ja Yhdysvalloista), jotka on tarkoitus taistella Korean sodassa. Taistelu, joka alkoi 21. maaliskuuta 1952, tapahtui Hill Eerie, joka on strateginen sotilaskohde, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin matkalla länteen Chorwonin raakapaloista nykyisessä Pohjois-Koreassa. Kummankin sotivan puolen nähtiin Hill Eerie strategisena sijaintinaan, koska se näkee alla olevat tasangot. Kiinalaiset olivat hallinneet sitä jo monta vuotta sen avulla peruuttamaan kaikki YK: n joukkojen hyökkäykset. Siksi oli tärkeää, että sotivat voimat ottavat sen kiinni.

Meikki

Hill Eerie -konfliktin toisella puolella olevat sotilaat olivat Yhdysvaltain 45: n jalkaväen divisioonan ja filippiiniläisen 20. pataljoonan taistelujoukkueen joukot, jotka taistelivat Yhdistyneiden Kansakuntien puolesta Etelä-Korean suojelussa. Heitä vastustavat olivat Kiinan armeijan jäseniä, jotka taistelivat eteläisen naapurinsa pohjois-korealaisen dominoinnin vuoksi. YK: n joukkoja johtivat Max Clark, Omer Manley ja Frederick Daugherty Yhdysvalloista sekä Fidel Ramos ja Salvador Abcede Filippiineiltä.

Kuvaus

Taisteluun johtaneina vuosina kiinalaiset sotilaat vahvistivat voimakkaasti Hill Eerieä, ja vihollisten ryhmittymien viiden yrittäjäratkaisun sarja oli suurelta osin epäonnistunut. 21. toukokuuta 1952 majuri Felizardo Tanabe käskettiin valmistelemaan pataljoona kiinalaisten hallussa olevien asemien lopulliseen hyökkäykseen. Hän lähetti 44-miehen toisen tiedustelupalvelun, joka sitten oli Fidel Ramosin johdolla, josta tuli myöhemmin Filippiinien presidentti. Yhdysvaltojen ilmavoimat käyttivät hävittäjäsuihkuja antamaan ilmakehää Ramosin miehille. Kiinalaiset yrittivät kostotoimia myöhemmin kesäkuussa 1952 vain epäonnistua ja menettää 500 enemmän sotilasta 48 tunnin aikana. Muistettavin raita lanseerattiin 21. maaliskuuta 1952, jolloin filippiiniläisen armeijan luutnantti Fidel Ramos johti toisen tiedustelupalvelun, jossa oli 41 miestä ja 3 upseeria, hyökkäävään asemaan lähellä kastelukantaa noin 400 metrin päässä kukkulan huipulta . Kiinalaiset joukot aseistettiin haukkoja, laastia, bazookaa ja .50 kaliiperia konekivääriä. Sen sijaan filippiiniläinen joukkue oli aseistettu M1 Garandin 0, 30-kaliberin kiväärillä, bajoneteilla, sniper-kiväärillä ja kevyillä konekivääreillä, kun taas US Air Force käytti 7 hävittäjäsuihkua F-86 Sabre-tyyppiä.

Tulokset

Vaikka mäkinen maasto ja bunkkerit työskentelivät kiinalaisen edun hyväksi, ryöstelysotilaat näyttivät saavansa ylemmän käden (strategia) ja tämä auttoi heitä voittamaan taistelun. Kiinalaiset menettivät sodan ja jopa kahden kuukauden kuluttua yrittänyt saada takaisin hallintonsa kukkulalle ei onnistunut. Yhteensä haavoittui yli 2500 sotilasta ja filippiiniläisen raidan aikana kuoli yli 1 100 sotilasta. Myöhemmin, kun kiinalaiset yrittivät saada takaisin hillon, ilmoitettiin vielä 500 uhria, joista suurin osa oli kiinalaisia, ja Filippiinien joukot näkivät vain 24 kuolemaa.

Merkitys

Hill Eerien taistelu on yksi Korean sodan merkittävimmistä tapahtumista. Sitä pidetään usein Filippiinien sotilaallisen voiman tärkeänä pilarina, koska se auttoi kansaa perustamaan sen Kaakkois- ja Itä-Aasian alueille. Ennen ja jälkeen tapahtuneet tapahtumat ovat tärkeitä aiheita sekä patrioottien että sotilaallisten strategien kannalta. Tämän lisäksi taistelussa korostetaan monen viraston voimien merkitystä toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Ennen kaikkea taistelu on erittäin tärkeä koko Korean sodalle, jota historioitsijat pitävät kylmän sodan ensimmäisenä ampumana. Tämä oli ensimmäinen Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) sota "ydinvoiman aikakaudella", ja ensimmäinen näki suihkukoneiden ja helikopterien laajan käytön taistelussa. Hill Eerien taistelu näki myös laajan napalmipommitusten käytön, mikä luonnehti Vietnamin sodan tulevina vuosikymmeninä. Tarve tehokkaammin hoitaa joukkoja helpotti myös monia lääketieteellisiä läpimurtoja, ja lopulta muutti maailmanlaajuista turvallisuusilmapiiriä.