Mitkä maat ovat SAARC: n jäseniä?

SAARC edustaa Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liittoa, joka on kahdeksasta Etelä-Aasiassa sijaitsevasta valtiosta koostuva alueellinen järjestö. Vuodesta 2015 alueellinen osuus oli 3, 8% maailman taloudesta. Alueelliseen ryhmään kuuluu Nepal, Pakistan, Intia, Malediivit, Sri Lanka, Afganistan, Bhutan ja Bangladesh. Myanmar ja Kiina ovat ilmaisseet kiinnostuksensa liittyä organisaatioon. Yhdistys perustettiin 8. joulukuuta 1985 Dhakassa Bangladeshissa huippukokouksessa, jonka isännöi Bangladeshin presidentti Hussain Ershad. Jotkut maat, kuten Yhdysvallat ja Australia, ovat saaneet tarkkailijan aseman.

SAARC: n muodostaminen

Organisaatio perustettiin Aasian suhteiden konferenssissa vuonna 1947 alkaneiden ponnistelujen huipentumisen jälkeen. Ensimmäinen tavoite oli luoda kaupankäyntiyksikkö, joka edistäisi etelä-aasialaisten keskinäistä harmoniaa. Maat olivat vastaanottavaisia ​​ajatukselle; Pakistan ja Intia olivat kuitenkin molemmat aluksi epäilyttäviä unionista. Intia uskoi, että pienemmät kansakunnat hyökkäsivät sitä vastaan, mutta Pakistan pelkäsi, että Intia yritti käyttää organisaatiota vahvistamaan asemaansa alueella ja kääntämään muut maat Pakistania vastaan. Asia ratkaistiin diplomaattisten neuvottelujen jälkeen YK: n johtamassa ja Bangladeshissa. Organisaation perustamisen jälkeen maat sopivat yhteistyöstä viidellä keskeisellä alalla: terveys- ja väestötoiminnot, maaseudun kehittäminen, maatalous, meteorologia ja televiestintä.

Organisaation edessä olevat haasteet

Tavoitteensa saavuttamiseksi organisaatiolla on lukuisia haasteita erityisesti kaupan osalta. Useimmat maat tuottavat samankaltaisia ​​tuotteita, jotka ovat tehneet alueen sisäisen kaupan pysähtyneen. Maat tuottavat pääasiassa maataloustuotteita, jotka eivät ainoastaan ​​vähennä kaupan mahdollisuuksia vaan myös lisäävät kilpailua markkinoilla. Kaupan esteet, kuten korkeat tariffit, ovat myös merkittävä haaste organisaation tavoitteille. Kaupan laajentuminen on hidastunut, koska useimmat maat ovat hyväksyneet protektionistisen politiikan. Toinen merkittävä haaste on riittämätön infrastruktuuri, joka yhdistää maat. Riittämätön infrastruktuuri on tehnyt tavaroiden kuljettamisesta alueella valtavan haasteen, joka haittaa kauppaa. Poliittisen hyvän tahdon puute on myös vaikuttanut vähäiseen kauppatasoon. Alueen johtajat eivät halua luoda kannustimia alueiden väliseen kauppaan, joka on myötävaikuttanut kaupan pysähtymiseen.

Organisaation edut

Huolimatta organisaation haasteista jäsenet ovat voineet hyötyä. Jäsenmaiden johtajilla on foorumi tavata ja keskustella monenvälisistä kysymyksistä. Maat tekevät yhteistyötä turvallisuuden alalla rauhan saavuttamiseksi, mikä on ollut niin vaikeaa alueella. Organisaation politiikka kuitenkin estää jäseniä puuttumasta toistensa sisäisiin asioihin. Terrorismi on kaikkien maiden tärkeä huolenaihe, ja ne sopivat tekevänsä laaja-alaista yhteistyötä asiasta 12. ja 13. huippukokouksessa. Vuonna 1992 organisaatio perusti viisumivapausjärjestelmän, jonka avulla eri ryhmät, mukaan lukien toimittajat ja parlamentin jäsenet, voivat matkustaa alueella ilman viisumia. Organisaatio myöntää myös palkintoja henkilöille ja organisaatioille, jotka toteuttavat toimintaa, joka hyödyttää organisaatiota.

Organisaation potentiaali

Maailmanpankin mukaan alueen sisäinen kauppa voi kasvaa yli 200%, kun blokilla on noin 21% maailman väestöstä. Kaupan lisäksi ryhmällä on myös mahdollisuus hyödyntää yli 80 000 MW: n vesivoimaa hyödyntämällä useimpien jäsenvaltioiden kautta kulkevien Himalajan jokien potentiaalia.

Suositeltava

Venäjän presidentit Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen
2019
Kuka oli Yhdysvaltojen neljäs presidentti?
2019
Crocodile Facts - Maailman eläimet
2019