Mikä on ekomatkailu?

Ekomatkailu on eräänlainen matkailu, johon liittyy luontoon kuulumattomien, herkkien ja suhteellisen keskeytymättömien luonnonsuojelualueiden vierailu, joka on suunniteltu pienimuotoiseksi vaihtoehtoiseksi ja vähävaikutteiseksi kiertueeksi tavanomaisen kaupallisen matkailun vaihtoehtona. Ekoturismi edistää suojelua ja pyrkii saamaan myönteisen sosioekonomisen vaikutuksen vetovoimaa ympäröiviin paikallisiin ihmisiin. Ekomatkailun ensisijaisena tavoitteena voi olla taloudellisen toiminnan tarjoaminen ekologian säilyttämiseksi, eri kulttuurien kunnioittamiseksi, matkustajan kouluttamiseksi tai paikallisyhteisöjen poliittisen vaikutusvallan lisäämiseksi. Ympäristönsuojelijat ovat pitäneet ekomatkailua kriittisenä pyrkimyksenä 1980-luvulta lähtien, jolloin ympäristö "vihreä" liike oli vasta alkamassa.

Yleiskatsaus ekomatkailusta

Yleisesti ottaen ekomatkailu käsittelee vuorovaikutusta elävien asioiden kanssa, jotka muodostavat luonnonympäristön ekosysteemin keskittyen samalla ympäristön kestävyyteen, henkilökohtaiseen kasvuun ja sosiaalisesti vastuulliseen matkustamiseen. Tyypillisesti ekomatkailuun liittyy sellaisia ​​paikkoja, joissa kulttuuriperintö yhdessä kasviston ja eläimistön kanssa ovat tärkeimpiä nähtävyyksiä. Ekoturismin ensisijaisena tarkoituksena oli antaa matkailijoille käsitys ihmisten vaikutuksista ympäristöön ja edistää siten nykyisten luontotyyppien arvostamista.

Ekoturismin historia

Termi ecotourism jäljittää historiansa takaisin vuosisadan loppupuolelle. Uskotaan, että ekoturismi kirjattiin ensimmäisen kerran vuonna 1982 sanan ecotour jälkeen, joka kirjattiin vuonna 1973. Vaikka ekomatkailu viittaa matkailuun alueilla, jotka ovat ekologisesti kiinnostavia ympäristön suojelemiseksi, ecotour viittaa vierailuun ekologisesti kiinnostusta koulutuksen kannalta. On kuitenkin olemassa joitakin selvityksiä siitä, että termiä ekomatkailu oli käytetty aikaisemmin kuin 1970-luvulla. Jotkut sanovat, että Claus-Dieter Hetzer, Kalifornian Berkeleyn seikkailija ja akateemikko, oli ensimmäinen henkilö, joka oletettavasti keksi sanan ekoturismi vuonna 1965 ja suoritti ensimmäiset ekotorit 1970-luvun alussa Yucatánissa.

Ekoturismin edut

Ekomatkailija eroaa tavallisesta matkailijasta siinä mielessä, että he ovat paremmin tietoisia ympäristöstään ja auttavat edistämään luonnonympäristöjen kestävyyttä. Ekomatkailu on hyödyllistä, koska se edistää veden säilyttämistä, kierrätystä ja energiatehokkuutta sekä taloudellisten mahdollisuuksien kehittämistä näillä alueilla asuville paikallisille yhteisöille. Muita etuja ovat mahdollisuus levittää ympäristötietoisuutta muuhun maailmaan, kunnioittaa eri ihmisten kulttuureja, suojella ekosysteemiä ja suojella sekä kulttuurisia että biologisia monimuotoisuuksia, jotka ovat yhteydessä demokraattisten liikkeiden ja ihmisoikeuksien tukemiseen.

Ekomatkailu ja talous

Ekoturismi ei ole vain marginaalinen toiminta, jota käytetään ympäristönsuojelussa, vaan myös merkittävä teollisuus, joka lisää monien maiden kansantaloutta. Ekoturismi Ecuadorin, Madagaskarin, Costa Rican, Kenian, Nepalin ja Antarktiksen kaltaisilla alueilla on tärkeä osa taloudellista toimintaa ja bruttokansantuotetta (BKT). Ekoturismin ja matkailun sekaannuksen takia on toteutettu kansainvälisiä ja kansallisia ohjelmia ekoturismin akkreditoimiseksi. Akkreditointi voi kuitenkin olla kiistanalainen. Eri maissa on järjestetty kansallisia ekoturismin sertifiointiohjelmia, joissa on suosittu ekoturismi, kuten Kenia, Costa Rica ja Australia.